Konferenssifinaaleissa nähtiin kaksi varsin erilaista ottelua.

Denver Broncosin ja New England Patriotsin välinen taisto oli kahden kovan puolustuksen ja sääolosuhteiden vuoksi tiukka ja vähämaalinen taisto. Broncos siirtyi avausneljänneksellä 7-0 johtoon. Pian tämän jälkeen nähtiin kaksi ottelun lopputuloksen kannalta merkittävää tapahtumaa. Ensin Broncosilla oli Patriotsin kenttäpäädyssään “4. ja 1-jaardi”-tilanne, jossa Sean Payton päätti lähteä hakemaan uusia yrityksiä kenttäpotkumaalin sijaan. Patriots-puolustus tuhosi kuitenkin pelin voittamalla taistelun aloituslinjassa. Näin Broncos ei saanut uusia yrityksiä, eikä lisäpisteitä. Toinen käännekohta tapahtui, kun Broncos-pelinrakentaja Jartter Stidham pyrki välttämään säkityksen hankkiutumalla pallosta eroon. Tuo yritys päättyi kuitenkin taaksepäin tai sivuttaissuuntaiseen heittoon. Patriots sai pallon ja lyhyet kenttäasemat, jonka jälkeen Drake Maye juoksi taululle tasoituksen. Toisella puoliajalla runsas lumisade vaikutti pelinkulkuun todella paljon. Ainoa pistesuoritus nähtiin, kun Patriotsin Andy Borregales upotti kolmen pisteen potkun haarukkaan. Denver pääsi yrittämään ottelussa potkumaalia kahdesti, mutta Wil Lutzin sihti ei ollut hankalassa kelissä kohdillaan. Näin Patriots taisteli tiensä Super Bowliin tiukalla 10-7 voitolla.

Seahawksin taistossa Ramsia vastaan hyökkäykset olivat suuremmassa roolissa. Yksi ottelun isoimpia käännekohtia nähtiin Seattlen johtaessa 13-7. Rams pysäytti Sam Darnoldin johtaman hyökkäyksen ja pakotti Seahawksin lentopotkuun. Ramsin palauttaja Xavier Smith menetti kuitenkin tasapainonsa ennen pallon kiinniottoa ja muffasi sen omassa kenttäpäädyssään. Seattle kiitti lahjasta ja siirtyi tilanteen jälkeen 20-7 johtoon. Rams ja hurjan kauden pelannut Matthew Stafford olivat tämän jälkeen takaa-ajajina. Veteraanipelinrakentajan 374 jaardia ja 3 touchdownia toivat Ramsille vielä mahdollisuuden siirtyä ottelussa johtoon viisi minuuttia ennen ottelun päättymistä. Seahawks-puolustus venyi kuitenkin tärkeään stoppiin matsin ratkaisun hetkillä ja säilytti johtonsa 27-31 lukemissa. Rams sai pallon itselleen vielä kertaalleen, mutta tiimalasin viimeinen jyvä valui alakertaan, kun Puca Nacua ei päässyt kiinniottonsa jälkeen ulos sivurajasta.

Patriots voi luottaa puolustukseensa – Hyökkäys yskinyt pudotuspeleissä

Patriots-hyökkäys ja pelinrakentaja Drake Maye pelasivat runkosarjan lennokkaasti. Pudotuspeleissä meno on kuitenkin yskähdellyt. Wildcard-kierroksella joukkueen oli tyytyminen potkumaaleihin. Divisional Roundilla Texansia vastaan rytmi oli ajoittain kadoksissa, mutta viimeistely toimi paremmin kuin Chargersia vastaan. Konferenssifinaalissa myös sääolosuhteilla oli osuutensa vähäiseen pistemäärään. Voidaan kuitenkin sanoa, että play offeissa tahti ei ole samanlainen kuin runkosarjassa. Mayen onnistumisprosentti post-seasonilla on vaatimaton 55.8. Runkosarjassa vastaava lukema oli 72.

New Englandin puolustus on kuitenkin ollut rautainen ja antanut Patriotsille mahdollisuudet voittoihin. Pudotuspelien kolmessa ottelussa joukkue on päästänyt yhteensä vain 29 pistettä.

Seattle loistaa hyökkäyksen puolella

Seahawks loistaa puolestaan hyökkäyksen puolella. Sam Darnoldin orkesteri iski siipirikkoa 49ersia vastaan taululle 41 ja Ramsia vastaan 31 pistettä. Pudotuspeleissä joukkue ei ole kuitenkaan kohdannut AFC:n kärkijoukkueiden tasoisia puolustuksia. Patriots kykenee antamaan aivan eri luokan vastuksen ja paineen kuin Rams ja 49ers.

Vastaavasti Patriots-puolustus joutuu kovaan testiin Seattlen hyökkäyksen kanssa. Darnoldin pysäyttäminen San Francissossa pelattavassa finaalissa on eri maailma, kuin Denverin lumisateessa Jarret Stidhamia vastaan puolustaminen.

Puolustuksen puolella Seahawks on ollut vahva juoksua vastaan puolustamisessa. Heittohyökkäyksille Seahawks on kuitenkin joutunut antamaan jaardeja ja maalejakin. Hyökkäyksen pisteiloittelu on kuitenkin ollut niin hurjaa, että siihen on ollut varaa. Patriotsin puolustus saattaa kuitenkin hillitä ilotulitusta eri volyymilla, jolloin Seahawksia auttaisi oman puolustuksen niskalenkki Mayesta ja kumppaneista.

Loppuhuipennus, jonka toimitus haluaa nähdä

Yksi Super Bowl-historian dramaattisimpia loppuratkaisuja nähtiin, kun Seattle ja New England kohtasivat edellisen kerran Super Bowlissa. Kulho oli numerojärjestykseltään XLIX ja vuosi 2015. Päätösneljänneksen alkaessa Seahawks johti ottelua 24-14. Ongelmana oli, että vastustajan pelinrakentajana pelasi Tom Brady. Brady heitti päätösneljänneksellä touchdownit Danny Amendolalle ja Julian Edelmanille. Näin ottelu keikahti Patriotsin 24-28 johdoksi vain paria minuuttia ennen ottelun loppua. Seattlen Russel Wilson johdatti kuitenkin joukkonsa kahden jaardin päähän Patriotsin maalista. Päävalmentaja Pete Carrolilla oli taskussaan vielä 1 käyttämätön aikalisä ja hyökkäyslinjansa takana NFL:n parhaimpiin ja reikäpäisimpiin keskushyökkääjiin lukeutuva Marshawn Lynch. Tämä ei kuitenkaan saanut palloa, eikä hänen uhkaansa käytetty hyväksi edes juoksuhämäyksen muodossa. Sen sijaan Wilson tavoitteli slantilla Ricardo Lockettea. Patriots oli scoutannut pelin tarkasti, ja Malcom Butler iski näppeinensä pallon väliin salaman nopeasti, nappasi syötönkatkon ja varmisti samalla Super Bowl-voiton Patriotsille. Carrollin pelikutsua on pidetty Super Bowlin historian huonoimpana.

Noh, mikähän olisi sen herkullisempaa, kuin nähdä ottelun loppuhetkillä Patriots johdossa. Sam Darnold heittää pari heittoa Jaxon Smith-Njigballe, joka tuo kiinniotoillaan Seahawksin parin jaardin päähän Patriotsin maalialueesta. Yleisö pauhaa. Mike Vrabel nojaa vahvasti polviinsa ennen viimeisen yrityksen käynnistymistä. Voittaako Seattle vanhat haamut ja murtaa kirouksen viime hetken touchdownilla? Vai iskeekö Patriots jälleen väliin ja tarjoaa Seahawks-faneille toisen kärsimyksen jälleen seuraavaksi vuosikymmeneksi. Four seconds. Four seconds is a lifetime. We are lifetime away from here!

Nelosen anti sunnuntaina

Klo 23.15 Road to the Super Bowl
Klo 00.30 Super Bowl Studio
Klo 01.00 -06.00 NFL LIVE: Super Bowl LX