Roosters, Crusaders ja Royals taistelevat pudotuspelipaikasta
Roosters voitti viime viikolla selvästi Crusadersin. Torstaina Roosters pelaa Butchersia vastaan. Joukkueiden edellisessä kohtaamisessa Brandon Gwinner repi kukkojen takakentän pahasti palasiksi. Suurin kysymysmerkki otteluun onkin, pystyykö Roosters nostamaan heittopuolustuksensa tasoa Porvoon parasta asetta vastaan? Edellisen Butchers-ottelun jälkeen Roosters on pelannut tappioitta ja napannut kolme voittoa.
Kuoleman otteluna voidaan pitää perjantain matsia, jossa kohtaavat Royals ja Crusaders. Vaasalaiset pitivät pudotuspelihaaveensa elossa varastamalla viime viikonloppuna voiton Kuopio Steelersiä vastaan. Crusadersin peli oli puolestaan pahasti sekaisin Roostersia vastaan. Mikäli katsottaisiin vain viime ottelun virettä, voitaisin Royalsia pitää jopa selkeänä suosikkina matsiin. UNC:lle on kuitenkin tyypillistä, että hyvän ja huonon päivän ero on todella suuri. Kaiken loksahtaessa kohdalleen voi Crusaders kurittaa Vaasan takakenttää todella pahasti ja iskeä tulostaululle komeat lukemat. Joukkueiden edellinen kohtaaminen päättyi UNC:n 42-35 voittoon.
Lauantain ottelussa punnitaan liigan kärjen ja hännän ero, kun Crocodiles ja Wolverines kohtaavat Vantaalla Myyrmäen jalkapallostadionilla. Ottelun voittajasta ei pitäisi olla suurta epäselvyyttä.
Onhan näitä pelejä hieno katsella.
Mielenkiinnolla odotamme vieläkö sinodinos on kuopiossa mukana.
On toistaiseksi ollut kyllä yksi parhaita liiga kausia aikoihin
Sekä Royalsille että UNC:lle on kuitenkin tyypillistä, että hyvän ja huonon päivän ero on todella suuri.
Kuopion jenkkirissun lähdettyä kesken kauden Barcelonaan, katsotaan kuka tai ketkä sinne tulee loppukaudeksi.
Epätyypillinen Roo sulaminen Porvoossa jatkoi kauden mielenkiintoisia käänteitä. Nyt pelataan runkosarjassa siitä kuka matkustaa Sjoelle ja kuka Porvooseen.
Valmennukselta myös erikoinen ratkaisu 4.s ja 1 tilanteessa omalla 40y. Lähteä pelaamaan.
Porvoo ei kuitenkaan ollut saanut kuin kaksi maalia hyökkäyksellä ennen tuota ja roosters dominoi linjaa koko pelin.
Roostersin puolustus pelasi aivan eri tasolla kuin aikaisemmassa Butchers-pelissä.
Roostersin hyökkäyksellä juoksu onnistui hyvin etenkin keskelle. Sinodinos löysi myös pitkillä heitoilla hyvin Kittneriä ja Vehkomäkeä, mutta sitten jälleen parissa heitossa peiton lukeminen pielessä, joista Wright kiitti kahdella pick-sixillä, ja käänsi ottelun.
Siisti nähdä miten tänään käy Crusadersin ja Royalsin matsissa.
UNC:n tarina oli jopa hieman erikoinen tällä kaudella, kun rosteria katsoo. Linjoissa hävittiin käytännössä joka matsissa molemmin puolin melko selkeästi. Ennen kautta ainakin itse katselin molempien linjojen pelaajistoa mielelläni, näytti huomattavasti aiempia kausia vahvemmilta.
Royalsin tie pudotuspeleihin on edelleen kivinen, koska Steelers ja Roosters pelaavat molemmat Wolvoja vastaan sekä keskenään. Ellei jotain todella ihmeellistä tapahdu, toinen saa noista peleistä yhden voiton ja toinen kaksi. Lisäksi molemmilla peli Crocoja vastaan. Kun Steelersin hyökkäyksestä lähti iso palanen pois, näyttäisi siltä että Roosters ottaa voiton ja täten molemmat ovat kuudessa voitossa. Royals tarvitsee täten voitot molemmista Crocoista ja Butchersista. Tuokaan ei välttämättä riitä, mikäli Roosters tai Steelers pystyy voittamaan Crocot.
Joten huikean jännittävä pudotuspelitaistelu taisi jäädä vähemmän huikeaksi, veikkaan että Crocot voittaa Botnia Bowlin ja homma on paketissa.
Kyllä tässä vielä jännitystä on. Mikäli Steelers ei saa pakettia kasaan ja voittaa enää Wolverinesin, päätyy se 6-6 recordiin. Royalsille riittää samaan recordiin voitto Butchersista. Royalsin ja Steelersin keskinäiset voitot ovat menneet 1-1. Tällöin päästään vertailemaan voittojen vahvuutta, jolloin Butchersin päänahat olisivat kultaa.
Mikäli Roosters puolestaan häviäisi ensi viikolla Steelersille (ja Crocodilesille) ja voittaisi vain Wolverinesin, riittäisi Royalsille siinäkin tapauksessa pudotuspeleihin voitto Butchersista.
Joo, jotenkin muistin että tasurissa Royals häviää kaikille. Unohtui että Steelersin kanssa voitot ovat tasan. Ja nopeasti katsottuna jos Royals voittaisi Steelersin ja he päätyisivät tasapisteisiin, Royalsilla olisi enemmän kotivoittoja sarjassa.
Monikohan on muuten huomannut että toisin kuin edeltävinä vuosina, niin nykyään kotivoitot ovat arvokkaampia kuin vierasvoitot.
Elf on muokannut liigaa oikeaan suuntaan, euroopasta tarjolla enää kakkos/kolmoskorin pelaajia ja ostojoukkueilla on vaikeuksia.
Unc/steelersilla yhteensä yli 30 importtia ja voi olla ettei kumpaakaan nähdä pleijareissa.
Suuntaus on erittäin tervetullut ja varmasti pistää seurat miettimään mihin tulevaisuudessa satsataan, import usein parantaa edustusjoukkuetta, mutta heikentää seuraa.
UNC:n importeista suurin osa on ihan rivipelaajia. Aivan varmasti heidän tilalleen haluttaisiin kotimaisia pelaajia, mutta kun ei ole. On helppo vain sanoa, että pitäisi olla kotimaista runkoa. Juniorimyllystä voisi saada pelaajia, jos sellainen olisi. Mutta oikeasti sellaisen junioritoiminnan rakentaminen, mistä tulisi 1-2 pelaajaa Vaahteraan per vuosi on todella pitkä ja iso projekti. Lohjalla sellaista ei (vielä) ole. Lisäksi asiaan vaikuttaa muukin kuin oma halu. Kaupungin/lähialueiden koko sekä muut harrastusmahdollisuudet yms. vaikuttavat asiaan. Jenkkifutis ei ole tällä hetkellä laji, johon junnuja tulisi jonossa asti treenailemaan ja pelaamaan.
Suomalainen pelaaja on aina halvempi kuin import. Yksikään seura ei haluaisi palkata importteja, mutta jos kotimaasta ei löydy sopivaa pelaajaa lähdetään etsimään rajojen ulkopuolelta. Esim. pelinrakentajia ei juurikaan tässä maassa ole Vaahteran tasolle, joten aika moni joukkue tuo sen ulkomailta. Sama tilanne on aika monella pelipaikalla, kotimaiset huiput eivät riitä kaikille. Myöskään niitä runkopelaajia ei riitä kaikille, jolloin vaihtoehdot ovat aika vähissä. Joko tuot ulkomailta tai olet ilman.
On aika mustavalkoista ajatella, että importit heikentävät suomalaista jenkkifutista. Jos importteja rajoitettaisiin tai vaikka kiellettäisiin, pelaajia ei ilmesty tyhjästä. Vaahterasta tipahtaisi pari jengiä, ja saattaisi koko toiminta loppua. Loput pelaisivat pienemmällä rosterilla ja yleinen taso tipahtaisi. Käytännössä Vaahterasta tulisi muutaman vuoden takainen divari, ja puolestaan nykydivareista kupattaisiin pelaajia Vaahteraan ja niiden taso tipahtaisi. Eli mentäisiin 10-20 vuotta taaksepäin. Ihana ajatus, että sieltä sitten panostettaisiin yhtäkkiä jotenkin eri tavalla kuin viimeisten 10-20 vuoden aikana on panostettu, ja laji nousisi kukoistukseen.
Naisten Vaahteraa pelataan neljällä jengillä, ja sitä sanotaan vitsiksi. Divareita on tahkottu neljällä jengillä, ja sitä sanottiin vitsiksi. Jos importteja rajoitetaan ja Vaahteraa pelataan neljällä, sitä sanottaisiin vitsiksi.
Toisekseen, on aina helppoa huudella ratkaisuja kuin rakentaa niitä. Politiikkaan on helppo huudella, että pitäisi tehdä sitä ja tätä. Ja ihmetellä, miksei niin tehdä. Vasta kun sinne menee itse rakentamaan, huomaa ettei asiat ole ihan niin yksinkertaisia. En usko, että yksikään seura mieluummin maksaa pelaajalla kuin ottaisi tilalle kotimaisen pelaajan joka ei maksa mitään (ja usein jopa tuo seuralle rahaa). Ajatus siitä, että importtien signaaminen on vain seurojen laiskuutta, on suorastaan tyhmä. Samoin ajatus siitä, että junnutoiminnan vähyys, heikkous tai olemattomuus on vain seurojen laiskuutta, on myös tyhmä. Junnutoiminta vaatii resursseja, ja usein vapaaehtoiset ovat se resurssi mistä on pulaa. Kun useampi seura joutuu tekemään junnujoukkueissa yhteisjoukkueita muiden seurojen kanssa, että pelejä saadaan ylipäätään pelattua, on se jo merkki siitä että haasteita on kaikkialla. Yhteiskunta muuttuu, ja potentiaalisten jefupelaajien määrä vähenee vuosi vuodelta. Näistä vähenevistä potentiaalisista pelaajista kilpailevat kaikki muutkin lajit, joten ihan äkkiseltään en näe että junnumäärät tulisivat lähivuosina mitenkään räjähtävästi kasvamaan. Jenkkifutis on myös haastava laji siinä mielessä verrattuna vaikka futikseen, että sitä ei voi pelailla ja höntsäillä pienemmissä porukoissa.
Roostersin sivuilla on U20 jengin kuvassa 15 pelaajaa. Noin 20 vuotta sitten jengissä oli moninkertaisesti pelaajia. Roostersia on usein pidetty esimerkkinä hyvästä juniorityöstä. Kun sillä parhaallakin esimerkillä on haasteita nykyaikana junnutoiminnassa, niin ei nuo haasteet katoa import-sääntöjä rukkaamalla.
Aloittavia kokoonpanoja kun katselee, niin noin kolmasosa on ulkomaalaisia. Kotimaisista pelaajista osa on jo peliuran kannalta iäkkäitä, ja itse näen että tulevina vuosina varsinkin linjoista tulee pelaajia lopettamaan pelaamisen useampi kuin junioreista koko maasta tulee tilalle. Myös kulmapuolustajissa on pituusongelmaa, moni joukkue tuskailee Vaahterassa sen kanssa että kulmapuolustajat antavat pitkille ja taitaville importeille pituudessa reilusti etua. Joten tuskinpa importtien tarve tulevaisuudessa vähenee, mikäli haluaa pärjätä Vaahterassa. Pikemminkin päinvastoin.
ELF tuo oman haasteensa tähän palettiin. Heitä ei juurikaan sopimukset kiinnosta, vaan napsivat pelaajia Vaahterasta kesken kauden. Kun ylipäätään huippupelaajien saaminen Vaahteraan on taidon ja tuurin kautta haastavaa, on vielä peikkona että sellaisen löydettyään joukkue menettää sen kriittisellä hetkellä. UNC:lta lähti Slater, Steelersilta McDonald. Jokainen joukkue haluaisi sen hyvän importin, joka kotiutuu sekä sitoutuu kivasti ja pelaa useamman vuoden jengissä. Bonuksena mukana oleminen koko off-seasonin ajan. Kun tätä luksusta ei ole, joudutaan tasapainoilemaan sopivan importin löytymisen kanssa (jos signaat liian hyvän, on vaara että lähtee ennen kautta muualle tai kauden aikana), ja milloin hänet tuodaan maahan. Mitä parempi pelaaja, luultavasti sitä enemmän täällä oleminen maksaa seuralle.
Termi “ostojoukkue” kuulostaa omaan korvaani ikävältä. Hjalliksen Jokerit oli useasti ostojoukkue, jossa lähdettiin rahalla hakemaan hyviä pelaajia ilman ymmärrystä joukkueen rakentamisesta. Vaahterasa esim. UNC on olosuhteiden pakosta joutunut tuomaan rivipelaajia euroopasta, eikä nämä rivipelaajat ole vieneet keneltäkään kotimaiselta pelipaikkaa. Niiden tuomatta jättäminen ei olisi nostanut suomijefun tasoa mitenkään, päinvastoin. Jos jollakulla on ajatus, että Lohjalla on lähdetty rahalla hakemaan menestystä, niin mielelläni kuulisin kenen kotimaisen pelaajan pelipaikka siellä on mennyt importeille? Importtien kautta Lohjalla on pitkiin aikoihin tilanne, missä rosterissa on yli 25 pelaajaa.
Missä vaiheessa luovuttiin siitä että UNC on länsi-Uudenmaan jengi? Lohja ja Hanko, sitä on jo venytetty itä-Helsingistä Turkuun ja Uuteenkaupunkiin.
Missä vaiheessa tajutaan että se raha joka valmennukseen laitetaan tulee takaisin enemmän kuin yhdeksi kaudeksi Europlayersistä omasta mielestä kovaksi luultu ulkomaalainen?
Missä vaiheessa tajutaan että junnuja tulee kunhan siellä on koutsi joka ei vaan kanna pelikassia vaan antaa muutakin?
Lohjallakin hyvä esimerkki on Tuopin ja Titolan tuoma boosti koko joukkueelle, ECGn junnut nousi kun siellä on pelipaikkavalmentajat, Seinäjoki ja Vaasa tekee samoin.
Junnuja tulee, kunhan siellä vain on koutsi? Ai se on niin helppoa. Siitä olen samaa mieltä, että jos junnuja ON, niin hyvällä valmennuksella osasta kehittyy vaahterapelaajia. Mutta jos niitä junnuja ei ylipäätään tule toimintaan mukaan, ei se ongelma ratkea valmentajalla.
Ostojengissä on just se pulma että pelaajien pikkuveljet, niiden koulukaverit jne ei rupea harrastamaan. Tosin nythän on viime aikoina kerrottu että laji voi paremmin kuin koskaan ja harrastaja määrät on huipussaan!
En mielestäni sanonut importtien heikentävän suomalaista jefua, mutta seurojen resursseja ne syövät.
Onko sitten sattumaa isoimmin importtien tuomiseen satsanneiden jengien junnutoiminta on lähes nollassa.
Laittamalla edes osa import rahoista valmennusvastaavaan yms. Futista pelataan todennäköisesti vielä viiden kymmenen vuoden päästäkin.
Paljon paremmin ei voi asiaa kiteyttää kuin kuin misi totesi.
“Missä vaiheessa tajutaan että se raha joka valmennukseen laitetaan tulee takaisin enemmän kuin yhdeksi kaudeksi Europlayersistä omasta mielestä kovaksi luultu ulkomaalainen?”
@Kyyberi, nyt oli kyllä vähän ontuva puolustuspuhe. U20 mestari Royalsilla on/oli noin 30 pelaajaa rosterissa, Roostersilla 35. Molemmilla seuroilla kymmenisen U20-pelaajaa jatkuvasti kentällä. Molemmat seurat palkkaavat ulkomaiset pelaajat niin, että heidän tulee valmentaa junnuja. Roostersilla oli vuosia ainoa päätoiminen valmentaja yksinomaan junnuissa. Ne on seuran linjauksia/panostuksia, jotka tehdään seurassa tulevaisuutta varten. Yksin valmentaja ei tietysti riitä, mutta molemmat seurat pitävät tryout -päiviä, ovat somessa aktiivisia, pyytävät pelaajia tuomaan kavereita mukaan jne jne. Sitten on seuroja, jotka ei edes yritä, vaan keskitytään yksinomaan yhteen joukkueeseen. En tiedä kuuluuko UNC näihin jälkimmäisiin, mutta niitä seuroja Suomessa riittää.
Vaahteraliiga / liitto teki järkevästi aikanaan päätöksen, että Vaahteran liigalisenssiin saa jos tuottaa tietyn määrän juniorijoukkueita. Erittäin hyvä päätös, josta olisi toivonut pidettävän kiinni. Kaikkien seurojen pitää tuottaa uusia pelaajia, vain niin jenkkifutiksen taso nousee. Esim. nyt pitäisi ottaa kaikki markkinoinnissa irti Olaus Alisesta ja pyrkiä saamaan kaikki muiden lajien lukioiän drop outit jefun pariin. Ei ole montaa pallopeliä, jossa hyvä urheilija voi nousta maailman kovapalkkaisimpien urheilijoiden joukkoon aloittamalla lukioiässä uuden harrastuksen.
https://en.wikipedia.org/wiki/Margus_Hunt
Vaasa tulee menestymään pitkään, kun on keskittynyt oikeisiin asioihin. Mieluummin katsoisin huonotasoista Vaahteraa muutaman vuoden “junioriseurojen kesken” kuin muukalaislegioonavaahteraa muutama vuosi ja sitten seuroja konkurssiin. Kolmessa konkurssiseurassa pelanneena kokemusta on. Katsotaan nyt mitä Wolverinesillekin kävi – ja heillä sentään on junnuja!
Paras tapa saada paikallisia junnuja pelaamaan, on esikuvat ja tarinat. Tuntemattomien tarinat eivät kiinnosta läheskään niin paljon kuin paikallisten tarinat. Väittäisin, että junnuissa jefu on nimenomaan kaverilaji. Harva tulee treeneihin ellei siellä ole kavereita, tai joku tuttavapiiristä sitä pelaa tai on pelannut. Toki sama taitaa olla aika monessa muussakin lajissa. UNC:lla on nuorisovastaava, ja toivotaan että toiminta saa lisää pontta ja näkyvyyttä. Enää ei voi mennä koronan taakse, vaan keksittävä miten toimintaa saadaan kasvamaan. Seurassa on tehty 5-vuotissuunnitelma, joten kyllä siellä töitä tehdään ja yritetään. On ilmaista alkeiskurssia, näkyvyyttä ja kokeilua paikallisissa tapahtumissa, vierailuja kouluilla yms.
Olisi perin erikoista, mikäli eniten importteja omaavilla joukkueilla ei olisi eniten haasteita juniorijoukkueiden kanssa. Toki syy-seuraus kannattaa pohtia, heikko junioripuoli ei välttämättä johdu importeista, eikä importtien määrä heikosta juniorityöstä. Kuitenkin käytännössä U20 on se sarja, josta tulee vaahterapelaajia. Joka lajissa on kohtuullisen korkea dropout-prosentti juurikin tuossa 15v jälkeen, joten isotkaan junnujoukkueet U17 ja alemmissa sarjoissa eivät vielä takaa, että sieltä tulee joka vuosi tasokasta lisäystä vaahterajengiin. Toki se tekee siitä todennäköisempää, ja ilman junnujoukkueita niitä pelaajia ei tule sitä kautta koskaan. Jefu on myös late-entry laji, ja tästä hyvä esimerkki on UNC:n Aki Seppälä joka aloitti jefun viime kaudella. Tällä kaudella pelasi jo erinomaisesti ennen loukkaantumistaan.
Mä en vaan allekirjoita, että importit olisivat syynä heikkoon junioritoimintaan tai syynä kotimaisten huippujen/pelaajien vähyyteen. Vaan enemmänkin seurausta siitä, että kotimaisten ja tulevien pelaajien määrä on huomattavasti pienempi mitä joukkeiden määrään suhteutettuna tarvittaisiin. Divareissa osa jengeistä joutuu jättämään kausia väliin, kun pelaajia ei ole. Tai luopumaan sarjasta kauden aikana. Vaahterassa osa joutuu turvautumaan europelaajiin rivipelaajien osalta. Ongelma ei ole vain yhden tai kahden joukkueen junioritoiminta, vaan isompi kokonaisuus. Toki tämä epätasapaino tasoittuu aina luonnollisesti suuntaan tai toiseen.
Importit eivät ole syy heikkoon junioritoimintaan, siitä olen samaa mieltä. Mutta resurssien (eurojen) laittaminen semituristi-importteihin vs juniorivalmentajiin lienee tässä ollut se kritiikin siemen.
Missä seurassa näin on tehty? Se, että ei ole palkattua valmentajaa ei sinänsä automaattisesti tarkoita etteikö valmennus voisi olla laadukasta. Esim. itse valmennan (en tosin jefussa, koska ei ole aikaa. Jos olisi, varmaan vetäisin myös niitä junnutreenejä) 1-3 kertaa viikossa täysin ilmaiseksi ilman mitään korvausta. Koulutusta löytyy lähes ammattivalmentajan tutkinnon verran.
Jos on tilanne, missä junnuja on mutta jäävät ilman valmennusta koska rahat menivät edareihin, niin huutista. Kuulostaa erikoiselta, siksi kyselen onko tällaista tilannetta muka jossain seurassa?
Monessa seurassa läpi vuosien. Liigaseuroista lukuisat ovat toimineet samoin, osa nykyisistäkin. Miten kävi Turku Trojansille? Entä Tampereen futikselle? Oulu? Rovaniemi? Tai miten käy Kuopiolle, jos muutama tukija lopettaa tukemisen? Entä Lohjalle? Muuten loistava seura Vaasakin toi italialaisen rissun pudottelemaan palloja.
Minusta tuo ajatus, että ei olisi junnuja vaikka niihin satsattaisiin, on erikoinen. Aivan varmasti mikä tahansa seura saa junioreita, jos on läpi vuoden laadukasta treeniä tarjolla. Esim. ECG on kakkosdivaredarilla saanut houkuteltua itähelsingistä porukkaa Suomen jotakuinkin laadukkaimpaan juniorimyllyyn. Miten? Panostamalla junnuihin “enemmän” kuin edariin. On ollut läpi talven kuntosalitreeniä, olympiatason painonnostotreeniä, juoksuja jne. Jos valmentajat saa ilmaiseksi (kuten usein saa, hienoa), niin sitten sitä resurssia voi laittaa muuhun: somenäkyvyyteen, laadukkaisiin kuntosaliolosuhteisiin, koulukampanjoihin tms.
Ok, sitten tulee se varjopuoli, eli jos satsaat jatkuvasti junnuihin enemmän, niin ilman hyvää edaria se tarina katkeaa ja nuoret karkaavat U20sta muihin seuroihin. Mutta jos kaikki toimisivat – ja liitto lisenssillä ohjaisi toimimaan – näin, Suomessa ainakin olisi pelaajia.
Asiahan ei minulle kuulu, mutta..
Onelma tai haaste Lohjalla junnujen suhteen on se UNC. Harvassa ne, jotka Hangosta ajelee edestakaisin Lohjalle pari-kolme kertaa viikossa treeneihin.
Harmillista, että lajista kiinnostuneita nuoria ei näytä seudulta löytyvän, jotenkin tuntuu että juuri sieltä löytyisi. Nummelastahan ei vapaaehtoisesti kukaan Lohjalle mene 😀
Joskus olen ihmetellyt myös isompien rostereiden, vaikkapa Roosters/ Wolverines kotimaisia pelaajia, jotka eivät juurikaan pelaamaan pääse (tällä kaudella Wolvoissa ei tosin ole sitä tilannetta..). Olisiko heille mahdollisuus sitten UNC:n riveissä päästä enemmän hakemaan tuntumaa vaahteran kentillä ja nostaa omaa näkyvyyttä? Ehkä se on lajissa tuo “tunnusta värejä” tilanne.
UNC:n täyttönä Spartans tai Taft.. Taftila tavoitteet kaiketi nousta myös Vaahteraan ja oma junnutoiminta laajempaa, luulisi yhteistyö tukevan näitä pyrkimyksiä. Sikäli kun pelaajille Vaahtera pelejä saisi alle. Eikä importtien ole pakko kaikkiin suuntiin kokoajan kipittää, jaksaisi pelailla loppuunasti..
Samaa mieltä, että juniori työn laadukkuus tulee olla korkea ja nimenomaan koko vuosi, ei vain kesä ja kivaa, sitten XX kuukautta offarilla teette jotakin kivaa. Lohjalla tosin olosuhteiden kanssa tarttis tehrä jotakin, vittumaista talvella pakastimessa treenata 😀
Vielä ihmettelen ettei enempää ryöstöretkiä saada lätkästä/koriksesta tai jalkapallosta.. Sikäli kun Lohjalla pelaillaan jalkapalloa nelosdivarissa ja lätkä kakkosessa.. vaihtamalla jefuun, olisi madollisuus pelata ylimmällä sarjatasolla. Näitä hyviä lajin vaihtajia kun sarjassa useampi kotimainen pelaaja on. Juoksijoita, siitä harjulta tai keihäänheittäjä, joista ei Seppo Rätyä ole kuitenkaan tulossa..
Hassua myös lajin tunnettuuden kannalta, miten Sanoma ei Ruudun lisäksi juurikaan tuo lajia esille. Ruutu+ tilaajia luulisi tulevan enempi, jos lajia IS sivuilla enemmän spekuloisi 2023 “vaahteraliiga” mainittu 5 kertaa, näistä oikeasti aiheesesen liittyviä juttuja 0. Kaksi juttua siitä miten on yliopiston ovien kolkuttelu tuottanut tulosta… Ne juuri olisi se yksi houkutustekijä junnuille ja vanhemmille. Laji jonka kautta myös jenkki yliopisto on mahdollinen.. Jääpallostakin on enemmän mainintoja..
Harmillista, hieno laji. Mutta markkinointia vaatis isosti kaikilta tahoilta. Some kun paukkuu vain muutoinkin jo kuplassa pyöriville.
Junioritoimintaa nyt muutaman vuoden tahkonneena tilanne on se, ettei työsarka tulevaisuudessa ainakaan vähene. Edessä on melkoisen pieniä ikäryhmiä ja nyt SM tasolla esim. U13 sarjassa on ainoastaan 3 joukkuetta. U13 on siinä mielessä tärkeä ikäryhmä, että siihen on helpoin houkutella mukaan lisää aloittavia kun taas vanhempiin ikäryhmiin kynnys kokoajan kasvaa. Näen, että tässä pitäisi tulla SAJL suunnasta jotenkin vastaan ja kehittää toimintaa omilla koordinaatiotyövälineillään. Olisi tärkeää saada nuoriin ikäryhmiin joukkueita mukaan pelaamaan laajasti niin että sarjoista ja peleistä tulisi oikeasti opettavaisia. Nyt kynnys aloittaa SM-sarja tehdään mm. keskeytyssakkojen avulla korkeammaksi ja joukkueet kasaavat isompia yhteisjoukkueita turvatakseen pelaajatilannetta ja omaa pärjäämistä sarjassa. SAJL:n Junioritoiminnassa tulisi keskittyä liiton tasolta siihen että jokaisessa ikäryhmässä on riittävän laaja ja mielenkiintoinen sarja ja erityisesti pelejä olisi tarpeeksi. Tämän voi toteuttaa keskustelemalla, houkuttelemalla ja sopimalla seurat mielenkiintoisen sarjan rakentamiseen. Se tarkoittaa että myös pienemmillä rostereilla on uskallus ja mahdollisuus lähteä sarjaan, ja kaikista suurimmat rosterit tarvittaessa halkaistaan tai jotain vastaavaa. Tavoitteena pitäisi olla juniorisarjoissa tasaiset pelit joukkueiden kesken, muuten jotain tehdään jossain väärin. Ja ennen kaikkea, junnut haluavat pelata, se heitä motivoi. Joten pelejä pitäisi pystyä järjestämään riittävästi (tämäkin voidaan toteuttaa liiton toimesta helposti). Yhteisjoukkueet ovat välttämättömyys, mutta riskinä on se että moni lopettaa juuri sen takia että etäisyydet kasvavat ja peliaika yli 30 hengen rosterissa jää olemattomaksi. Tukemalla aktiivisesti junioritoimintaa tullaan näkemään tulevaisuudessa tulokset myös Vaahteraliigan tasolla, ehkä niitä importteja tarvitaan jossain vaiheessa oikeasti vähemmän ja oma tuotanto riittää pidemmälle. Ja tämä SAJLin osuus on vain yksi osa tekemistä tässä kokonaisuudessa, toki kansallisesti merkittävä, mutta paljon jää vielä seuroille itselleenkin puuhattavaa.